Source text in English | Translation by KatjaSan (#8930) — Winner |
I remember reading once that some fellows use language to conceal thought, but it's been my experience that a good many more use it instead of thought. A businessman's conversation should be regulated by fewer and simpler rules than any other function of the human animal. They are: Have something to say. Say it. Stop talking. Beginning before you know what you want to say and keeping on after you have said it lands a merchant in a lawsuit or the poorhouse, and the first is a short cut to the second. I maintain a legal department here, and it costs a lot of money, but it's to keep me from going to law. It's all right when you are calling on a girl or talking with friends after dinner to run a conversation like a Sunday-school excursion, with stops to pick flowers; but in the office your sentences should be the shortest distance possible between periods. Cut out the introduction and the peroration, and stop before you get to secondly. You've got to preach short sermons to catch sinners; and deacons won't believe they need long ones themselves. Give fools the first and women the last word. The meat's always in the middle of the sandwich. Of course, a light butter on either side of it doesn't do any harm if it's intended for a man who likes butter. Remember, too, that it's easier to look wise than to talk wisdom. Say less than the other fellow and listen more than you talk; for when a man's listening he isn't telling on himself and he's flattering the fellow who is. Give most men a good listener and most women enough note-paper and they'll tell all they know. Money talks -- but not unless its owner has a loose tongue, and then its remarks are always offensive. Poverty talks, too, but nobody wants to hear what it has to say. | Olen joskus lukenut joidenkin käyttävän kieltä salatakseen ajatuksensa. Oman kokemukseni perusteella voin kuitenkin sanoa, että kovin moni käyttää sitä ajatusten sijaan. Liikemiehen puhetta säätelee vain muutama ohjenuora, joiden sisältö on yksinkertaisempi kuin minkään muun ihmistoiminnan säännöt. Nimittäin: Sinulla täytyy olla jotain sanottavaa. Sanot sen. Vaikenet. Jos kauppamies puhuu ennen kuin tietää mitä haluaa sanoa tai jatkaa sanottuaan kaiken, hän päätyy käräjille tai vaivaistaloon. Eikä ensin mainitusta ole yleensä kovin pitkä matka toiseen. Minun yrityksessäni on lainopillinen osasto, eikä sen ylläpito ole halpaa touhua. Se auttaa kuitenkin pitämään minut erossa oikeusjutuista. Pyhäkouluretkimäiset puheet ovat paikallaan, kun yrittää saada neitoja kiinnostumaan itsestään tai keskustelee päivällispöydässä ystävien kanssa. Silloin ei haitta, vaikka unohtuisi poimimaan kukkasia kesken lauseen. Toimistossa lauseen tulisi kuitenkin muodostaa mahdollisimman lyhyt etäisyys kahden pisteen välillä. Unohda esi- ja jälkipuheet ja lopeta ennen kuin olet toissijaisissa asioissa. Lyhyt saarna pitää syntiset hereillä, eikä lukkari usko tarvitsevansa pitkiä puheita. Viimeinen sana kannattaa varata naisille, ensimmäinen hölmöläisille. Keskellä se täyte lihapiirakassakin on, ja pari nakkia voi toki pistää kaupan päälle jos vain tietää kuulijan niistä pitävän. Pidä myös mielessä, että on helpompi näyttää kuin kuulostaa viisaalta. Sano vähemmän kuin keskustelukumppanisi ja kuuntele enemmän kuin puhut. Kun mies kuuntelee, hän ei pääse lavertelemaan itsestään, vaan imartelee koko ajan keskustelukumppaniaan. Suurin osa miehistä kertoo kaiken tietämänsä, kun vain saa hyvän kuuntelijan. Naiset tekevät saman saatuaan käsiinsä kynän ja paperia. Rahalla on asiaa, mutta vain silloin, kun sen omistajalla on kerkeä kieli, eivätkä rahan sanat ole silloin kaunista kuultavaa. Köyhyydelläkin olisi asiaa, mutta kukaan ei halua kuulla mitä sillä on sydämellään. |